Kädet, jotka voivat olla kokijan kehon molemmilla puolin yht’aikaa, simuloivat aistikokemuksia joita harjoitan, ilman virtaa, ääntä, lämpöä. Saapuvat näkökentän molemmilta reunoilta. Käsien matkustaminen piirtää karttaa, kun aistit nappaavat ääniä, virtausta, lämpöä, jotka saapuvat eri suunnista, eri intensiteeteillä.

Teoksessa taiteilija matkustaa kokijan ympärillä, simuloiden sitä, mitä olisi stimmata käsillä, kun kädet eivät ole käytössäsi. Kokien niiden tarjoaman aistiärsykkeiden maailman, ilman toimijuuden yhteyttä käsiin itseensä. Samaan aikaan kun prosessoin jäähyväisiä, teos on samalla kunnianosoitus niille, joiden jäähyväiset on jo jätetty, niille, jotka ovat toivottaneet tervetulleiksi uuden liikkeen, uuden raajan, sen, joka on elossa. Ja niille, jotka eivät koskaan jättäneet jäähyväisiään, se on tervehdys, ikkuna käsiini.

Teosesittely. 

Käsien tanssi, kosketuksen ja kitkan konsertti, tuuli iholta toiselle. Soronoo, jäähyväiset, kunnianosoitus, rakkautta ja arvostusta rampautuville käsille ja sormilleni. Ihailu sitä monisäikeisyyttä ja yksityiskohtaisuutta kohtaan, jota nämä pienet raajat ovat tarjonneet.

Yksi keho, ei yleisönä tai esiintyjänä, vaan lavana, leikkikenttänä, nauhoittimena. Yksityiskohtainen, herkkä tilallinen suhde aistiärsykkeitä vastaanottavan elimen ja niitä tuottavan lähteen välillä. Pieninä, rajoitettuina pidettyjen skaalat leviävät laajoiksi, voimakkaiksi, intensiiviksi.